Osakepoiminnan sietämätön vaikeus: 4% yhtiöistä tuo 90% tuotoista ja puolet ei tuota yhtään mitään!

magnifying glass on white paper with statistical data

Rahoituksen professori Peter Nyberg vertasi aktiivista osakepoimintaa lottoamiseen ja aiheutti sijoituspiireissä pienimuotoisen kohun. Faktaa kuitenkin on, että häviävän pieni osa yhtiöistä tuo leijonan osan markkinatuotoista. Sivu sisältää mainoslinkkejä*.

Sijoittajien enemmistö häviää indeksille

Suuri enemmistö sijoittajista häviää indeksille pitkässä juoksussa. Tämä johtuu siitä, että vaikka teoriassa puolet sijoittajista häviää ja puolet voittaa indeksin, niin käytännössä sijoittamiseen liittyy erinäisiä kuluja, kuten kaupankäynti-, säilytys-, merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkioita.

Mainittujen kulujen myötä sijoittajien kollektiivina saama tuotto ei ole yhtä kuin indeksi- tai markkinatuotto, vaan huomattavasti vähemmän. Mitä enemmän kauppaa sijoittaja käy sitä enemmän nämä kulut luonnollisesti kertautuvat ja samalla kurottava takamatka indeksiin nähden kasvaa. Myös indeksisijoittajat häviävät indeksille rahaston (matalien) kulujen verran.

Tämän lisäksi vuonna 2018 julkaistu Hendrik Bessembinderin tutkimus osoittaa, että vuosina 1926-2016 Yhdysvaltain tärkeimmissä pörsseissä olleista 26 000 yhtiöstä ainoastaan 1092 yhtiötä toi 90 % pörssin tuotosta. Toisin sanoen vain 4 % toi lähes kaiken tuoton! Samansuuntaisiin tuloksiin on päästy muuallakin maailmassa.

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Peter Nyberg nosti kyseisen tutkimuksen esiin ensin Twitterissä ja sittemmin Helsingin Sanomien haastattelussa. Juttu oli tarkoituksellisen kärjistävästi otsikoitu: Puolet osake­sijoituksista ei tuota voittoa koskaan: ”Se on kuin lottoaisi”.

Jutussa todetaan, että vain 49,5 % pörssiosakkeista Yhdysvalloissa on tuonut osakkeenomistajilleen ylipäätään mitään tuottoa, kun otetaan huomioon arvonnousu ja osingot. Eikä luku edes sisällä vielä inflaatiota. Suomessa vastaava luku on ollut 64,2 %.

Aika synkältä siis vaikuttaa osakepoimijan kannalta: ensinnäkään puolet yhtiöistä ei tuota yhtään mitään ja toiseksi muutama yksittäinen superyhtiö tuo melkein kaiken tuoton. Lisäksi ei riitä, että löytää nämä huippuyhtiöt kerran, sillä ne myös vaihtuvat jatkuvasti. Sijoittaja ei voi tuudittautua olemaan viime vuosien voittajien kelkassa.

Kyseinen haastattelu luonnollisesti kirvoitti runsaasti keskustelua. Yksi keskeisimmistä vastaväitteistä on, että taitava sijoittaja voi onnistuneesti poimia huippuyhtiöitä salkkuunsa ja olla niiden mukana vain sen aikaa, kun ne tuovat kovia tuottoja. Tässä onkin akilleen kantapää, josta lisää seuraavassa.

Rakastuin mä luuseriin

i hate nothing about you with red heart light
Photo by Designecologist on Pexels.com

On tunnettu tosiasia, että ammattimaisista salkunhoitajista 80-90 % häviää indeksille, kun tarkastelujaksoksi otetaan 10 vuotta. Kun ajanjakso venytetään 20 vuoteen, ei enää juuri yksikään salkunhoitaja ole kyennyt päihittämään indeksiä. Kaiken lisäksi viime vuosikymmenen menestys ei ole indikoinut menestystä seuraavalla vuosikymmenellä, vaan täysin päinvastoin.

Syitä tähän on tutkittu ja ongelma ei suinkaan ole siinä, etteivät salkunhoitajat löytäisi tähtiyhtiöitä rahastoon. Sen sijaan ongelma on se, että perälauta niin sanotusti vuotaa. Toisin sanoen omiin “löytöihin” rakastutaan liiaksi eli luusereita pidetään liian kauan. Ihmiselle on hyvin vaikeaa myöntää olleensa väärässä.

Sama pätee uskoakseni myös parhaisiin yksityissijoittajiin. On helpommin sanottu kuin tehty olla huippuyhtiöiden kyydissä vain sen aikaa, kun ne tuovat huipputuottoja, eivätkä vajoa keskinkertaisuuteen, mikä useimmille yhtiöille käy lopulta. On myös vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä ajoissa, että nyt tuli huti.

Markkinoiden ajoittaminen on tunnetusti hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Tyypillisesti sijoittaja missaa tuotot molemmista päistä: viimeisen, usein jyrkän nousun kurssihuipulle sekä (pitkään jatkuneen) laskun jälkeen tapahtuneen käänteen ylöspäin. Tämä tuhoaa ajoittamisen hyödyt lähes poikkeuksetta.

Lue lisää: Milloin osakkeita kannattaa ostaa? Unohda markkinoiden ajoittaminen!

Esimerkkinä sähköautot

Yhtenä esimerkkinä osakepoiminnan haastavuudesta voi käyttää sähköautonvalmistajia. Näitä yhtiöitä on nyt syntynyt ympäri maailmaa perinteisten autonvalmistajien rinnalle ja jotkin niistä ovat tuoneet sijoittajille kovia tuottoja. Toisaalta useita on jo mennyt nurinkin.

Ennen pitkää käy kuitenkin väistämättä niin, että kilpailun kiristyessä osa ei enää pysy kyydissä mukana, vaan alkaa pudotuspeli, jossa lopulta vain parhaat yhtiöt jäävät jäljelle. Näidenkään yhtiöiden tulevaisuuden tuotot tuskin ovat yhtä kovia kuin nyt, sillä kilpailu tyypillisesti kutistaa voittomarginaaleja.

Sähköautojen markkina siis saturoituu (kyllästyy) ja maturoituu (kypsyy). Osakepoimijan tulisi siten osata valikoida parhaat yhtiöt perinteisistä tai uusista, pysyä niiden kelkassa juuri oikea aika ja hypätä sitten oikealla hetkellä pois – ennen kuin saa todeta yhtiöiden mörnivän indeksituottoa (tai jopa alle sen).

Lopuksi

Osakepoiminta on varmasti monelle mieluisa harrastus, joka tuo jännitystä elämään. Toisaalta osakepoimijoilla on keskeinen rooli siinä, että markkina toimii pääsääntöisesti tehokkaasti. Lisäksi kotimainen kasvollinen omistajuus on arvo sinänsä. On hyvä, että suomalaisia yhtiöitä omistavat suomalaiset.

Osakemarkkina on paitsi maailman kilpailluin, niin myös maailman akateemisesti tutkituin markkina. Tehokkaana motivaattorina tutkimus- ja selvitystyölle toimii (yli)tuottojen metsästys. Jo vähäinen ylituotto indeksiin nähden tarkoittaa nimittäin pitkässä juoksussa suurta taloudellista hyötyä.

Tuloksekkaassa osakepoiminnassa kuitenkin onnistuvat vain harvat, kuten edeltä käy ilmi. Top 4 % löytäminen vaatii huomattavasti aikaa ja resursseja. Suunnilleen 99 prosentin piensijoittajista kannattaisi ostaa vain “suosiolla” indeksirahastoja ja ammattilaisistakin lähes yhtä monen.

Toisinaan nostetaan esiin, että mitä tapahtuu, jos liki kaikki maailman raha on indeksoitu. Tähän voi varsin luottavaisin mielin vastata, että ei syytä huoleen.

Uskon nimittäin vakaasti, että myös jatkossa löytyy aina heitä, jotka ajokoiran lailla väsymättä yrittävät löytää markkinalta aliarvostettuja yhtiöitä. Jos tällaisten tahojen osuus pienenee, muuttuu etsiminen kannattavammaksi ja se synnyttää uusia etsijöitä. Markkina korjaa itse itseään kaiken aikaa!

Laita blogi tilaukseen alta, niin et koskaan missaa yhtään postausta!

Pyrin tässä blogissa jakamaan hyödyllistä tietoa säästämiseen, sijoittamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen sekä auttamaan myös sinua saavuttamaan unelmasi. Julkaisen uuden kirjoituksen yleensä aina sunnuntaisin. Laita blogini seurantaan, jotta et jää mistään paitsi!

Jaa tämä artikkeli sosiaalisessa mediassa:

Mitä mieltä olet? Kommentoi, niin jutellaan lisää!