Aloita tästä

Tämä on opas aloittelevalle sijoittajalle ja samalla opas indeksisijoittamisen maailmaan.

Tavoitteena on, että tämän oppaan luettuasi ymmärrät sijoittamisen peruskäsitteet ja samalla sen, miksi indeksisijoittaminen kannattaa.

Sijoitusfilosofiani ytimessä on passiivinen osakeindeksisijoittaminen. Suosittelen lukemaan aiheesta Marko Erolan kirjan Paras sijoitus (Talentum, 2009)*.

”Raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute aiheuttaa hirvittävän paljon stressiä.” -miljonääriksi25vuodessa.com

Käsitteitä

Osakeyhtiö on yhtiömuoto, jossa osakkeenomistajat ovat vastuussa yhtiön toiminnasta sijoittamansa pääoman verran. Osakeyhtiön mennessä konkurssiin sijoittaja ei siten ole vastuussa yhtiön veloista yli sen, mitä on yhtiöön sijoittanut.

Osake on omistusosuus osakeyhtiöstä. Se syntyy osakeannissa, jossa uudet tai vanhat osakkeenomistajat sijoittavat varojaan yrityksen omaan pääomaan.

Pörssi puolestaan on säännelty julkinen kauppapaikka, jossa käydään muun muassa osakekauppaa. Pörssissä osakkeiden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Siten jokaista ostajaa kohti aina joku myy osakkeita. Kauppa käydään pörssissä anonyymisti, emmekä voi koskaan tietää, miksi kaupan toinen osapuoli päätyi ostamaan tai myymään osakkeita.

Indeksi kuvaa osakesijoittamisessa tiettyä joukkoa pörssiyhtiöiden osakkeita. Käytännössä indeksi vastaa tietyn markkinan yleistä hintakehitystä. Esimerkiksi S&P 500 -indeksi kuvaa 500:n markkina-arvoltaan suuren yhdysvaltalaisen yhtiön osakkeita. Vastaavasti OMX Helsinki 25 -indeksi (OMXH25) koostuu Helsingin pörssin 25 vaihdetuimmasta osakkeesta.

Sijoitusrahasto koostuu arvopapereista, kuten osakkeista ja korkopapereista. Sen omistavat rahastoon sijoittaneet sijoittajat yhdessä ja rahasto-osuuksiensa mukaisessa suhteessa. Rahaston arvo nousee ja laskee sen mukaan, miten sen sisältämät arvopaperit kehittyvät.

Rahastojen toimintaa hoitavat rahastoyhtiö ja salkunhoitaja yhdessä. Sijoittaja tulee rahaston omistajaksi merkitsemällä (eli käytännössä ostamalla) osuuksia rahastoyhtiöltä. Osuuksien arvo lasketaan tyypillisesti kerran päivässä eli merkinnät eivät tapahdu reaaliajassa. Kun rahastoon tulee sijoituksia, ostaa salkunhoitaja arvopapereita markkinoilta rahaston sääntöjen mukaan.

Osa sijoitusrahastoista on listattu pörssiin. Niiden osuuksia voi ostaa ja myydä pörssissä kuten yksittäisten yritysten osakkeita. Näitä rahastoja kutsutaan nimellä ETF (exchange-traded fund).

Likviditeetti tarkoittaa sitä, miten helposti osake on muutettavissa rahaksi. Pienten pörssiyhtiöiden likviditeetti saattaa olla rajallinen, sillä niitä ostetaan ja myydään pörssissä harvakseltaan. Rahastojen likviditeetti on yleensä erittäin hyvä.

Riski tarkoittaa sitä, että tavoiteltavaan asiaan liittyy negatiivisen lopputuloksen mahdollisuus. Sijoittamisessa riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä, eikä täysin riskitöntä sijoitusta ole olemassa. Riskiä on kuitenkin mahdollista hallita ja pienentää monin eri keinoin.

  • Markkinariski tarkoittaa tiettyyn markkinaan tai alueeseen kohdistuvaa riskiä. Tällainen voi olla esimerkiksi verouudistus tai vaikka maanjäristys.
  • Hintariski tarkoittaa sitä, että yksittäisten sijoitusten arvo voi vaihdella.
  • Korkoriski liittyy korkotason nousuun, joka vaikuttaa suoraan joukkovelkakirjojen arvoon ja saattaa välillisesti vaikuttaa myös osakkeisiin, kun rahan lainaaminen kallistuu.
  • Luottoriski tarkoittaa sitä, että yritys tai valtio ei pysty täyttämään maksuvelvoitteitaan.
  • Likviditeettiriski liittyy siihen, miten helposti sijoituksia saa myytyä. Joissain tilanteissa sijoituksen heikko likviditeetti voi johtaa sen arvon alenemiseen.
  • Valuuttariski tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi rahaston valuutta on muu kuin euro, niin kyseisen valuutan arvon heikentyessä euroon nähden laskee myös rahaston arvo. Valuuttariski koskee toisaalta myös ulkomaankauppaa käyviä yrityksiä.

Hajauttaminen on keskeinen keino pienentää sijoittamisen riskiä. Se voidaan jakaa ajalliseen, maantieteelliseen sekä omaisuuslaji- ja toimialakohtaiseen hajauttamiseen.

Indeksisijoittaminen

Indeksirahasto seuraa tietyn indeksin eli markkinan kehitystä. Se ei pyri ottamaan aktiivista näkemystä siitä, mikä yhtiö kehittyy jotain toista yhtiötä paremmin, vaan rahastoon ostetaan ”koko heinäsuopa”, eli esimerkiksi kaikkien 500:n S&P 500-indeksin yhtiön osakkeita samassa suhteessa kuin ne ovat indeksissä.

Tavoitteena on markkinan keskimääräinen tuotto, joka on pitkällä aikavälillä ollut hieman markkinasta riippuen noin 8% vuodessa. Myös etf:t seuraavat yleensä jotain indeksiä.

Indeksirahastojen kulut ovat tyypillisesti matalat verrattuna aktiivisiin rahastoihin, sillä indeksirahasto käy vain hyvin vähän kauppaa, eikä rahasto muutenkaan vaadi kovin aktiivista hallinnointia. Indeksin painot ja siihen kuuluvat osakkeet tarkistetaan yleensä muutaman kerran vuodessa. Tyypillisesti kulut ovat alle 0,5%:ia, ja indeksirahasto häviääkin seuraamalleen indeksille kulujensa verran.

Aktiivisissa rahastoissa asiakas maksaa salkunhoitajalle siitä, että tämä pyrkii aktiivisella osakepoiminnalla saavuttamaan indeksiä paremman tuoton. Aktiivinen rahasto käy indeksirahastoon verrattuna yleensä paljon kauppaa, mistä rahastolle syntyy kaupankäyntikuluja. Salkunhoitaja lähteekin tavoittamaan indeksin tuottoa rahaston kulujen verran takamatkalta. Aktiivisten rahastojen kulut ovat tyypillisesti luokkaa 1,5-3,5%.

Piiloindeksointi tarkoittaa sitä, että aktiivisen rahaston osakevalikoima on sellainen, ettei se käytännössä eroa indeksistä ja indeksin tuotosta millään tavalla. Tällöin rahaston aktiivinen osuus jää alle 60%:n ja asiakas maksaa käytännössä tyhjästä.

Piiloindeksointiin voi johtaa esimerkiksi salkunhoitajan halu poimia voittajaosakkeita ja tasaisesti kehittyviä suuria yhtiöitä salkkuun, jotta rahaston tuotto ei häviäisi muille vastaaville rahastoille. Tutkimusten mukaan jopa 80% aktiivisista rahastoista Suomessa on piiloindeksoivia.

Aktiivisen osakepoiminnan vaikeudesta kertoo se, että 80-90% aktiivisista rahastoista häviää indeksille pitkässä juoksussa (yli 10 vuotta) keskimäärin kulujensa verran.

Sijoittajan on vaikea tietää ennalta, mitkä rahastot ovat tulevaisuuden voittajia, sillä indeksin voi voittaa myös puhtaasti tuurilla. Jos salkunhoitajia on esimerkiksi 10 000, voittavat jotkut heistä indeksin ihan puhtaasti tuurillakin esimerkiksi 10 vuotena peräkkäin.

Aktiivisesta näkemyksen ottamisesta saattaa kuitenkin olla hyötyä kehittyvien markkinoiden kohdalla, jossa markkinat eivät välttämättä ole kaikilta osin tehokkaat eli hinnoitteluvirheitä voi esiintyä. Markkinan hyvin tunteva salkunhoitaja voi tällöin päästä indeksiä korkeampiin tuottoihin.

Sama koskee pieniä yrityksiä, joita ei seuraa suuri joukko analyytikoita. Nämä saattavatkin olla pörssissä aliarvostettuja niiden todelliseen arvoon (ns. fundamenttiarvo) nähden, jolloin ylituoton saavuttaminen indeksiin nähden voi olla mahdollista. Tämä kuitenkin edellyttää syvällistä perehtymistä yhtiöihin ja helppoa indeksin voittaminen ei pitkässä juoksussa ole.

Passiivinen sijoittaminen

Indeksirahastot ovat jo lähtökohtaisesti luonteeltaan passiivisia. Passiivisen sijoittamisen keskeisiä etuja ovat, että kaupankäyntikuluja ei synny, ja markkinaa ei pyritä ajoittamaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sijoittaja itse ei voisi tuhota tuottojaan siirtelemällä sijoituksiaan rahastosta ja omaisuusluokasta toiseen, jolloin tyypillisesti syntyy kaupankäynti-, lunastus- ja merkintäpalkkioita.

Toisaalta siirtelemällä rahoja (indeksi)rahastosta toiseen, sijoittaja tulee helposti ostaneeksi voimakkaasti nousseiden, markkinahinnaltaan kalliiden rahastojen osuuksia, ja myyneeksi heikommin kehittyneiden rahastojen osuuksia halvalla. Myös tällaisella siirtelyllä tai sijoitusten ajoittamisen yrittämisellä tuhoaa helposti tuottonsa pitkällä aikavälillä.

Sijoittajan itsensä pitäisi siis myös olla passiivinen, kärsivällinen ja pitkäjänteinen.

Viime vuosina markkinoille on suorastaan tulvinut erilaisia teemarahastoja, jotka houkuttelevat korkeilla tuottohistorioillaan. Nämä rahastot tarjoavat sijoituksia johonkin kapeaan sektoriin, kuten esimerkiksi digitalisaatiosta hyötyviin yrityksiin, ja rahasto seuraa tätä tarkoitusta varten perustettua indeksiä.

Indeksisijoittamisen filosofian ytimessä on kuitenkin ajatus siitä, että sijoitetaan indeksin toimialajakauman mukaisesti. Teemarahastoon sijoittaminen tarkoittaa aktiivista näkemyksen ottamista, mikä on vastoin passiivisen indeksisijoittamisen perusperiaatetta.

Tieteellistä näyttöä ei myöskään ole siitä, että teemarahastoilla saavutettaisiin tavallisia indeksirahastoja korkeampia tuottoja. Teemat myös vaihtelevat vuosikymmenten mittaan joitain pidemmän aikavälin megatrendejä lukuun ottamatta. Koko ajatus passiivisuudesta häviää, jos sijoittaja ryhtyy metsästämään kulloisenkin hetken kuumimpia trendejä.

On myös syytä muistaa, että uusia rahastoja perustamalla ja vanhoja yhdistelemällä rahastojen tuottohistoriaa usein parannellaan keinotekoisesti.

Miljonääriksi sijoittamalla

Yli 90% osakekaupoista käydään ammattilaisten toimesta. Markkinat ovat tehokkaat erityisesti suurten yhtiöiden osalta, sillä niitä seuraa valtava joukko analyytikoita. Tästä syystä indeksin voittaminen on pitkässä juoksussa erittäin vaikeaa yksittäisiä osakkeita poimimalla, eivätkä edes ammattilaiset siihen tahdo pystyä.

On turha esimerkiksi kuvitella, että lukemalla pintapuolisesti analyytikoiden osta-suosituksia ja tuijottamalla osinkoprosentteja voisi voittaa indeksin muutoin kuin tuurilla.

Sijoittaja lähteekin aina kaupankäyntikulujen (ja osingoista maksettavien verojen) verran takamatkalta indeksirahastoon nähden, ja nämä kulut ovat piensijoittajalla usein suuret. Esimerkiksi aktiivitreidaajista jokaista voittajaa kohti on jo valtava joukko häviäjiä, kun kuluja syntyy niin paljon.

Voidakseen tulla sijoittamalla miljonääriksi 25 vuodessa, täytyy yhtäältä minimoida sijoittamisen kulut ja toisaalta lykätä verojen maksua niin pitkään kuin mahdollista.

Indeksirahastot ja etf:t (pörssinoteerattu indeksirahasto) ovat tähän lähes ylivertainen tuote, sillä rahastojen veroedusta johtuen osingot voidaan sijoittaa takaisin yhtiöihin ilman, että verot lankeavat välissä maksettavaksi.

Toisin sanoen osingot eivät ikinä putkahda sijoittajan arvo-osuustilille, vaan rahasto sijoittaa ne automaattisesti takaisin indeksiin, ja sijoittaja pääsee nauttimaan myös tämän normaalisti verottajalle maksettavan osan kasvusta. Tällä on pitkässä juoksussa valtava merkitys sijoitussalkun tuottokehitykseen.

Kannattaa kuitenkin varmistaa, että sijoittaa nimenomaan rahastojen kasvuosuuksiin. Vastaava veroetu on myös osakesäästötilillä, mutta sen 50 000 euron katto tulee miljoonajahdissa nopeasti vastaan.

Olen asettanut tavoitteekseni, että sijoitan indeksirahastoihin 1000€/kk seuraavien 25 vuoden ajan. Tämä summa poistuu tililtäni automaattisesti aina tilipäivänä ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Koska minulla on jo entuudestaan yli 15 000€ alkupääomaa, riittää tämä summa miljonääriksi tulemiseen, kunhan sijoittamisen kulut ovat enintään 0,30% ja markkina tuottaa 8% vuodessa.

Vaikka alkupääomaa ei olisi lainkaan, voisi miljonääriksi silti päästä 27 vuodessa.

Lue lisää: Miten aloittaa sijoittaminen

Tsekkaa myös: Miksi haluan tulla miljonääriksi


”95%:n ihmisistä kannattaisi sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin.””

miljonääriksi25vuodessa.com