Olen harjoittanut jonkinlaista minimalismia jo vuodesta 2012 lähtien. Tämä kirjoitus käsittelee sitä, mitä minimalismi oikein on ja mitä vaikutuksia sillä voi olla omaan talouteen ja hyvinvointiin. Sivu sisältää mainoslinkkejä.*
Mistä kaikki alkoi
Vuosina 2012 ja 2017 suoritettujen muuttojen yhteydessä luovuin kummassakin ehkä 70-80 prosentista sen hetkisiä tavaroitani. Vuonna 2013 teimme suursiivouksen myös lapsuuden kodissani (omakotitalo) ja luovuin miltei kaikesta tavarasta, jota oli kertynyt todella paljon.
Vuonna 2017 kiertoon lähtivät myös kaikki huonekalut, sillä ne olivat jo huonokuntoisia ja pääosin sukulaisilta haalittuja. Oli virkistävää alkaa sisustaa uutta asuntoa ihan puhtaalta pöydältä. Hankkia ensin pelkkä sänky ja sitten miettiä rauhassa, mitä mihinkin sopisi. Nykyisen asunnon sisustamiseen meni kolme vuotta.
Muuttaminen onkin oiva apuväline hankkiutua turhasta tavarasta eroon. Aloin 2017 muuton yhteydessä luopua tavaroista jo kahta tai kolmea kuukautta ennen varsinaista muuttoa. Tällä tavalla sai kiireettömästi lahjoittaa tavaraa ja laittaa sitä myyntiin.
Oli yllättävää huomata, että moni sellainen tavara, jolle itse ei nähnyt juuri arvoa, kelpasi vielä jollekin. Esimerkiksi erittäin huonokuntoinen pikkulipasto, jonka pohjalevyt irtoilivat paikoiltaan, kävi vielä jollekin kunnostettavaksi autotallikäyttöön.
Samoin ruokapöytä, jossa oli vain kolme tuolia jäljellä, oli jonkun keittiöön juuri täydellinen. Näiden esimerkkien myötä opin, että ei kannata olettaa mitään, vaan laittaa rohkeasti kaikki tavara tarjolle esimerkiksi Facebookin lahjoitusryhmiin.
Tällä hetkellä koko omaisuuteni mahtuu kerrostaloyksiöön
Kerrostalon häkkivarastossa on tällä hetkellä kaksi vajaata pahvilaatikollista lapsuuden tavaroitani ja yksi laatikollinen muuta tavaraa. Käytännössä koko omakotitalo on omalta osaltani pakattuna noihin laatikoihin.
Nykyisessä asunnossa ei myöskään ole erillisiä hyllyjä. Kaikki tavarat mahtuvat yksiön kaappeihin, joita ei kovin montaa ole. Rehellisyyden nimissä nuo kaapit kuitenkin ovat varsin täynnä eli tehtävää minimalismin suhteen vielä on. Toisaalta tavaran kokonaismäärä ei oikeasti ole kovin suuri, onhan kyseessä yksiö.
Muuttojen jälkeen jätin esimerkiksi itselleni lähes kaikki kirjat. Niitä on kaikkiaan ehkä 200 ja ne täyttävät yhden kaapin. Nyt voisikin olla hyvä aika ottaa minimalismin seuraava steppi ja jättää itselle vain ne kirjat, joita tulee luettua vuosittain. Lopuille kirjoille on olemassa hyvä ilmainen säilytyspaikka: kirjasto.
Myös dvd-elokuvia ja cd-levyjä on jonkun verran jäljellä. Moni elokuva on sellainen, jota ei mistään suoratoistopalvelusta saa vuokrattua ja siksi olen ne säästänyt. Alunperin elokuvia kuitenkin oli useita satoja ja cd-levyjäkin monta telineellistä, joten määrä on siihen nähden jo erittäin pieni.
Yleisiä harhaluuloja minimalismiin liittyen
Tässä on joitain yleisiä väärinkäsityksiä, joita minimalismiin liittyy.
- Minimalisti ei omista mitään. Tämä on väärin: minimalisti ei omista mitään turhaa. Kuitenkin esimerkiksi koriste-esine, joka tuottaa päivittäin suurta iloa, ei ole turha.
- Minimalististiksi täytyy ryhtyä kerralla. Väärin: minimalismiin siirtyminen voi olla useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestävä prosessi.
- Minimalisti on äärimmäisen pihi. Väärin: minimalisti käyttää rahansa muuhun kuin roinaan; esimerkiksi matkusteluun.
Minimalismin hyötyjä
Minimalismista on monia hyötyjä, joista osa on aika ilmeisiä. Tässä muutamia tärkeimpiä:
- Siivoaminen on naurettavan helppoa, koska siivottavaa ei yksinkertaisesti ole. Näin ollen oman ajan voi käyttää muuhun. Jos ei ole tavaroita, jotka voisivat muodostaa sotkun, ei sotkua myöskään voi tulla.
- Kevyt olo henkisesti, kun joka paikka ei pursua tavaraa. Tietää esimerkiksi, että muutto kävisi käden käänteessä ja lähes ilman apuvoimia. Digitaalinen minimalismi eli esimerkiksi valokuvien tai puhelimen sovellusten karsiminen poistaa sekin kaaoksen tunnetta.
- Yksittäisen tavaran merkitys kasvaa ja tavaraa oppii arvostamaan aivan eri tavalla. Jokaisella tavaralla on tarkoituksensa.
- Minimalismista tulee rahan säästöä, kun ei tule ostettua mitään turhaa. On jännä ilmiö, että kun tavaraa ei juuri ole, ei sitä myöskään tule ostaneeksi lisää. Tavaraa kun ei voi vain haudata kaapin pohjalle.
- Minimalismi on ekologista. Luonto kiittää, kun tavaraa ei tarvitse roudata kaatopaikalle juuri koskaan.
Miten minimalismin voi aloittaa?
Minimalismin aloittaminen voi olla vaikeaa, sillä se edellyttää omien ajattelumallien muuttamista kokonaan toisiksi. Esimerkiksi saatan tarvita tätä joskus tulee kääntää muotoon jos tarvitsen tätä, niin sitten lainaan tai hankin tämän.
Kalenterivuosi on hyvä aikaraja: jos jotain esinettä ei ole yli vuoteen tarvinnut, voi siitä yleensä luopua. Poikkeuksiakin toki on, kuten vaikkapa sammutuspeite, mittanauha ja vasara, jotka on hyvä olla kodin vakiovarusteena, vaikka niitä käyttäisi harvoin.
Yksi konkreettinen keino aloittaa minimalismi on ryhtyä tavararyhmä tai kaappi kerrallaan käymään kamaa läpi ja jakaa ne “kyllä-“, “ehkä-” ja “ei” -pinoihin. Kyllä-pino saa jäädä, ei-pino lähtee suoraan eteenpäin ja ehkä-pinon voi sulloa mustiin jätesäkkeihin. Tämän jälkeen ehkä-tavarat voi laittaa kiertoon, jos niitä ei muutamaan kuukauteen kaipaa.
Muutto on yksi kätevä apuväline. Toinen on jonkun ulkopuolisen henkilön apu. Omien tavaroiden järjestämisen antaminen ulkopuolisen käsiin voi tuntua ajatuksena radikaalilta, mutta ulkopuolinen usein kykenee näkemään asiat aivan eri perspektiivistä.
Ulkopuolinen kykenee esimerkiksi auttamaan saatan tarvita tätä vielä joskus -ajattelun kanssa. Tästä syystä suosittelen ulkopuolista jeesiä, jos tavaran karsimisen aloittaminen tuntuu hankalalta.
Vaikeinta minimalismissa on ollut niin sanotuista tunne-esineistä luopuminen. Toisaalta, kun niistäkin on jättänyt vain tärkeimmät, ei loppuja ole osannut edes kaivata.
Moni tällainen esine myös on lähinnä rihkamaa. Esimerkiksi lomilta on muitakin muistoja kuin jokin torilta ostettu matkamuisto. En kuitenkaan suosittele tekemään kerralla kovin radikaaleja ratkaisuja muistoesineiden suhteen, sillä esineistä voi ihan hyvin luopua hiljalleen.
Lopuksi
Kysymykseen mitä minimalismi oikein on, voi ihan vilpittömästi vastata, että se on mielenrauhaa ja vapautta. Tunne siitä, että ei ole tavaroiden kanssa pallo nilkassa, on vapauttava. Tieto siitä, että missään kaapin pohjalla tai varastossa ei odota kaaos, puolestaan tuo mielenrauhaa. Roinan järjestäminen on sitä paitsi mukavaa puuhaa.
Minimalismi myös tavallaan luo maaperää luovuudelle, kun on tilaa tehdä asioita. Jos ei erityisemmin rakasta siivoamista, myös silloin minimalismista on valtavasti hyötyä.
Lue seuraavaksi: Miten päästä eroon kulutuskeskeisestä elämäntavasta? 10 parasta keinoa
Lue myös: 15 suurinta säästökohdettani
Laita tämä blogi seurantaan, jos koit nämä vinkit hyödyllisiksi. Lisää hyvää sisältöä on tulossa!
Pyrin tässä blogissa jakamaan hyödyllistä tietoa säästämiseen, sijoittamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen sekä auttamaan myös sinua saavuttamaan unelmasi. Julkaisen uuden kirjoituksen aina sunnuntaisin. Laita blogini seurantaan, jotta et jää mistään paitsi!
Tervetuloa mukaan miljoonajahtiin!
Lisäisin tähän vielä sen, että kun tavaraa lähtee karsimaan ja pohtimaan tarvitseeko kaikkea mitä aiemmin olisi ostanut hetken mielijohteesta, kannattaa myös miettiä mitä minimalistiselta elämäntavalta haluaa. Mikä on se lopullinen tavoite ja päämäärä.
Karsiminen pelkän karsimisen vuoksi voi tuoda pettymyksen kun lopulta tien päässä ei koitakaan automaattisen onnellinen elämä. Kannattaa esim. miettiä mitä sillä kaikella vapautuvalla ajalla tekee.
Itselleni vähällä tavaralla elämisen takana oli jo teininä ajatus siitä, että mahdollisuus muuttaa vaikka heti huomenna toiselle puolen maailmaa. Sen olen myös tehnyt.
Myöhemminkin viime vuosien nomadielämässä pienen repun varassa eläminen antoi mahdollisuuden vaihtaa maisemaa kun siltä tuntui. Mutta mun minimalismini onkin aika extremeä.
Hei Tanja! Hyviä pointteja. On tosiaan hyvä pitää kirkkaana mielessä, miksi tavaraa lähtee karsimaan. Esimerkiksi kaikista muistoesineistä luopuminen kerralla ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus, sillä jotain voi oikeasti jäädä kaipaamaan. Pikemminkin luopuminen saa ja sen on hyvä olla hidas prosessi.
Muuttamisen ja erityisesti siivoamisen helppous ovat minulla keskeisiä motivaatiotekijöitä minimalismille. Lisäksi olen huomannut, että kaaos ahdistaa minua nykyisin. Se tunne ei ole mukava, että jossain on joku varasto lattiasta kattoon täynnä roinaa ja se pitäisi joskus järjestää. Minimalismi tuo siis eräänlaista hallinnan tunnetta elämään.