Taloudellinen riippumattomuus on käsite, jota olen hieman karsastanut muun muassa siksi, että siihen liittyvät mallit ovat epävarmoja ja käsite itsessään on epämääräinen. Tästä huolimatta raha tuo paitsi vapautta, niin myös valinnanvaraa. Kauppalehden kolumnistin mielestä firetyksen unohtuminen on positiivinen asia.
Disclaimer: Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Sivu sisältää mainoslinkkejä.*
Aluksi
FIRE tulee sanoista Financial Independence, Retire Early eli suomeksi taloudellinen riippumattomuus, varhainen eläköityminen. Nordean neljä vuotta sitten tekemän kyselytutkimuksen mukaan taloudellista riippumattomuutta tavoitteli yli puolet nuorista (18 – 25 vuotta) sijoittajista.
Kauppalehden kolumnisti ehti kuitenkin hiljattain julistaa, että “firetys on pörssilaskun mukana unohtunut trendisana ja hyvä niin”. Kirjoittaja uskoo, että nimenomaan pörssilasku on palauttanut taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijat niin sanotusti järkiinsä. Hän kirjoittaa:
Ulkona syömisestä voi luopua, sillä kotonakin valmistettu ruoka on ihan hyvää. Miksi matkustaa etelän lomakohteisiin, kun Suomessakin on plussakelit. Lista on pitkä, ja elämäntapa vaatii äärimmäistä kurinalaisuutta. Porkkanana on tietenkin se, että sitten kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, ei päivätöissä tarvitse käydä, ja viikkobudjetoinnissa voi hieman joustaa.
On totta, että nousukausi tuo mukanaan erinäisiä lieveilmiöitä, jollaisena firetyksen voi myös osittain nähdä. Toisaalta aika moni firettäjä kuitenkin ymmärtää, että vuosien saatossa osakekurssit heiluvat ja kyseessä on niin sanotusti pitkä peli. Lujaa uskoa omaan tekemiseen ja sijoitusstrategiaan se kuitenkin vaatii.
Olen itsekin kritisoinut taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua, mutta aivan muista syistä. Pidän tavoitetta epämääräisenä: missä tarkalleen ottaen menee se piste, jolloin henkilö voi julistautua taloudellisesti riippumattomaksi? Toisaalta erilaiset mallit, kuten neljän prosentin sääntö, ovat osoittautuneet hyvin epävarmoiksi.
Lue lisää: Taloudellinen riippumattomuus – Tausta, kritiikki ja miksi en tavoittele sitä?
Miksi säästää, kun voi vaan tuhlata kaiken?
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että säästäminen ja sijoittaminen sekä “eläminen” eivät sulje toisiaan pois. Asioita täytyy joka tapauksessa laittaa tärkeysjärjestykseen, sillä (juuri) kenenkään rahavarat eivät ole ehtymättömät.
Moni esimerkiksi tiedostaa, ettei ole varaa ostaa uutta Lamborghinia, joten eikö saman ajattelun voi ulottaa turhaan tavaraan? Kun jättää prioriteeteista turhan roinan ostamisen pois, jää ainakin keskituloisella rahaa varsin helposti sekä sijoituksiin että elämyksiin.
Olen samaa mieltä Kauppalehden kolumnistin kanssa siitä, että viimeiseen saakka viety pennin venyttäminen ei ole mielekästä. Samoin oman elämän eläminen rahan tavoittelun ja säästöprosentin laskemisen kautta ei ole järkevää.
Siksi olenkin aina tässä blogissa korostanut, että elämää ei saa elää kituuttaen. Rahan keräämisen ei pidä olla päätavoite tai itseisarvo, vaan säästöt on syytä unohtaa ja antaa niiden kertyä hitaasti taustalla. Osta ja unohda on hyvä periaate indeksisijoittajalle, ja noudatan sitä itsekin pääsääntöisesti.
Asian voi tiivistää yhteen twiittiin tai äksään:
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että raha on mahdollistaja. Varhaisen eläköitymisen ohella se mahdollistaa esimerkiksi oman asunnon ostamisen, poikkeuksellisen hyvään sijoitusideaan tarttumisen, bisneksen perustamisen ja niin edelleen. Ei turhaan sanota, että “raha tulee rahan luo”, sillä asia on usein juuri näin.
Vaikka juuri nyt ei tietäisi, mihin rahat aikoo käyttää tai mitä tarkoitusta varten säästää, kannattaa säästäminen siitä huolimatta aloittaa heti. Matkan varrella nimittäin tulee monia mahdollisuuksia, joihin ei voi tarttua ilman rahaa. Toisaalta tulevaisuuteen varautuminen on järkevää.
Eläkkeelle 30-40-vuotiaana?
Kauppalehden kolumnisti kuvailee firetystä seuraavasti:
Termi kuulostaa mahtavalta, sillä kukapa ei haluaisi taloudellista riippumattomuutta, kun kirsikkana kakun päällä tarjotaan vielä ennenaikaista eläköitymistä.
Tässä monelta kriitikolta unohtuu se seikka, että harva oikeasti jää eläkkeelle, joka siihen pystyy. Työ nimittäin tuo monelle sisältöä ja merkityksellisyyden tunnetta elämään.
Toisaalta he, jotka päättävät jäädä “eläkkeelle”, saattavat silti puuhata jotakin yhteiskunnan kannalta tuottavaa. Vaikkapa toimia (pääoma)sijoittajina, mikä synnyttää verotuloja ja hyödyttää yhteiskunnallista toimeliaisuutta, kun yritykset saavat rahoitusta.
Tavoitteelliset firettäjät ovat myös lopulta varsin pieni ryhmä. Ainoastaan puolet niistä nuorista, jotka ylipäätään sijoittavat, pitivät taloudellista riippumattomuutta tavoitteenaan. Senkin jälkeen täytyy vielä ryhtyä konkreettisiin toimiin tavoitteen saavuttamiseksi ja pysyä tavoitteessa vuosikymmenien ajan.
Tulevaisuuden tavoitteeni
Olen hieman leikitellyt ajatuksella, että voin teoriassa jäädä eläkkeelle 45-vuotiaana, jopa aiemminkin. Käytännössä en kuitenkaan usko, että niin teen, sillä en ole koskaan oikein sietänyt jouten oloa.
Toki aina on mahdollista, että jättäytyy säästöjen turvin vaikkapa kirjailijaksi ilman taloudellista pakkoa saada kirjoista tuottoa. Raha tuo monenlaista vapautta.
Joka tapauksessa kovin kaukana horisontissa ei siinnä se hetki, kun taloudellinen pakko tehdä töitä poistuu. Kriitikot väläyttelevät aina, että firettäjät haluavat vain haistatella pomoilleen, mutta itse en näe asiaa niin. Pikemminkin taloudellinen vapaus lisää neuvotteluvoimaa, ainakin alitajuisesti, kun “pakko” olla töissä poistuu.
Tulevaisuudessa ainakin osa sijoituksista lienee paikallaan muuntaa kassavirtaa tuottaviksi. Otinkin siinä suhteessa jo ensimmäisen askeleen ja hankin sijoitusasunnon! Siitä lisää tulevassa kirjoituksessa, joten nyt jos koskaan kannattaa laittaa blogi tilaukseen alta!
Myös esimerkiksi Seligsonilla rahastosijoitukset voi pelkällä ilmoituksella muuttaa kasvuosuuksista osingot ulos maksaviksi tuotto-osuuksiksi, jolloin sijoituksista alkaa saada tulovirtaa. Nordnetissä sen sijaan sijoituksia joutuu myymään, kun tarvitsee rahaa, mutta ei sekään ole katastrofi.
Kauppalehden kolumnisti unohtaa kritiikissään myös sen, että firetys on vuosikymmeniä vanha keksintö, joka ei koskaan täysin katoa, vaikka nousukausi sen aina nostaa takaisin pintaan. Samaa mieltä kolumnistin kanssa voin olla siitä, että sijoittamisella voi ja pitääkin olla muita tavoitteita kuin aikainen eläköityminen.
Laita blogi tilaukseen alta, niin et koskaan missaa yhtään postausta!
Pyrin tässä blogissa jakamaan hyödyllistä tietoa säästämiseen, sijoittamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen sekä auttamaan myös sinua saavuttamaan unelmasi. Julkaisen uuden kirjoituksen yleensä aina sunnuntaisin. Laita blogini seurantaan, jotta et jää mistään paitsi!
One thought on “Tulevaisuuden tavoitteet – eläkkeelle 45-vuotiaana?”