Raha ei tunnetusti tuo onnea, mutta sen puute voi aiheuttaa niin suurta stressiä kuin parisuhderiitojakin. Rahaan tulisi suhtautua työkaluna ja asioiden mahdollistajana, ei keskittyä tavoittelemaan mahdollisimman suurta rahamäärää. Tässäkin blogissa euromääräinen tavoite on asetettu lähinnä konkretian vuoksi, sillä “taloudellinen riippumattomuus” ei tavoitteena tarkoita yhtään mitään. En seuraa aktiivisesti, miten varallisuuteni kehittyy, muutoin kuin tätä blogia varten. Olennaista on taustalla jylläävä indeksirahastokoneisto.
Sisällysluettelo:
Disclaimer: Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Sivu sisältää mainoslinkkejä.*
Rahan syvin olemus
Olen jakanut tämän kuvan aiemminkin, mutta se on mielestäni hyvin osuva: Rahaa ei pidä tavoitella sen itsensä vuoksi. Moni start up -yrittäjä on kertonut, että kun he ovat seuranneet omaa intohimoaan, on raha seurannut perässä.
Raha on ennen kaikkea asioiden mahdollistaja. Lukuisten tutkimusten mukaan raha ei enää merkittävästi lisää ihmisen onnellisuutta siinä vaiheessa, kun perustarpeet on tyydytetty. Näitä tarpeita ovat Maslow’n tarvehierarkian mukaan ensisijaisesti fysiologiset tarpeet, kuten lämpö, ruoka ja suoja.
Tähän päälle rakentuu muita materialistisia tarpeita lähinnä yhteiskunnan luoman paineen seurauksena. Näin ollen rahan on tutkimuksissa todettu kasvattavan onnellisuutta aina keskiluokkaisiin noin 50 – 60 000 euron vuosiansioihin asti. Samat lelut pitää olla kuin naapurilla. Tämän jälkeen lisäraha ei enää merkittävästi lämmitä.
Havaintojeni perusteella suurin osa ihmisistä ei erota välttämättömiä perustarpeita luksuksesta, vaan luksusta pidetään välttämättömyytenä. Hieman kärjistäen luksusta voidaan todeta olevan esimerkiksi se, että julkisten kulkuvälineiden sijaan liikutaan omalla autolla tai asutaan Espoossa 150m2 omakotitalossa Järvenpäässä sijaitsevan 15m2 yksiön sijaan, vaikka kumpikin täyttää perustarpeen.
Ihmisten kulutusvalinnat ovat tietysti korostetun yksilöllisiä, eikä niitä oikein voi järjellä selittää. Jokainen perustelee omat valintansa itselleen parhain päin. Muiden kulutusvalintojen kritisointi on myös jokseenkin turhaa. Edellä olevan tarkoituksena on ainoastaan sen havainnollistaminen, mitä on välttämättömyys.
Toisaalta onnellisuus on ennen kaikkea valinta. Sen toteutuminen ei vaadi välttämättä rahaa lainkaan. Onnellinen voi olla tässä hetkessä, eikä se edellytä 50 euron käyttämistä perheen leffalippuihin ja popkorneihin.
Lue seuraavaksi: Tekeekö raha onnelliseksi?
Materialismi minimalismin vastakohtana
Muistan lukeneeni joskus, että omakotitalossa asuvalla on keskimäärin 10 – 30 000 esinettä. Tyhjä tila täyttyy mystisesti kuin itsestään kaikenlaisella turhalla roinalla ja pakkoa karsia tavaroita ei ole, kun tilaa kerran on.
Olen kirjoittanut aiemmin minimalistisesta suhtautumisestani tavaraan. Tästä huolimatta “koko omaisuus mahtuu rinkkaan” ja 30 000 esineen välimaastossa on olemassa kultainen keskitie.
Tätä keskitietä edustaa kireimmillään se, että ei omista mitään turhaa. Japanilainen kirjailija Marie Kondo on määritellyt “turhan” sellaisiksi esineiksi, joilla ei ole (huomattavaa) tunnearvoa ja joita ei ole vuoteen tarvinnut. Kaikki muu joutaa mennä.
Raha ja varallisuus muuttuu usein materiaksi kuin itsestään. Aiheesta oli niin loistava kirjoitus Inderesin foorumilla, että lainaan siitä pätkän tähän:
Usein varallisuus muuttuu kivitaloksi ja autoiksi, monenlaiseksi materiaksi. Tässä tulee onnellisuuden kannalta sellainen ongelma, että uudet kalliit sukset eivät tuota onnea kesällä eikä rullaluistimet talvella, 10 auton autotallista ne yhdeksän joilla et ole liikenteessä eivät tuota onnea autotallissa. Hyötysuhde laskee.
Kun materiaa alkaa olla paljon ympärillä, siitä voi toisaalta tulla reki, jota raahaat perässä. Omaisuuteen liittyy vastuuta ja huolehtimista. Yksi omistus vaatii toisen omistuksen, joten olet tavaravuoren palveluksessa hankkimassa uistimelle kalapakkia ja kalapakille varastoa ja varastolle vakuutusta. Tavaravuoren luonnonlaki on kasvaa, joten ei ihme, että Konmari oli suosiossa aikanaan. On jossain mielessä ristiriidassa vapauden kanssa, kun alkaa olla velvollisuuksia romuja kohtaan. Et voi vain häipyä ja jättää huolehtimatta.
Nimimerkki Martingale Inderesin foorumilla
Pohdintaa
Teoriassa jos haluaa maksimoida vapauden ja vapaa-ajan, ei kannata omistaa juuri muuta kuin päällään olevat vaatteet ja puhelimen sekä osakkeita, joita ei tarvitse hoitaa ja jotka tuovat tuloja (esim. indeksirahastoja).
Yksi vaihtoehto on elää hotelleissa: päivä lähtee käyntiin hienosti hotellin aamiaisella ja huone siivotaan jonkun toisen toimesta. Mitään veden, sähkön, netin, vakuutusten kaltaisia kiinteitä kulueriä ei ole, eikä vastuitakaan (pl. hotellihuoneen hinta). Voi elää täydessä vapaudessa ja huoletta, materiasta irrallaan.
Tässäkin asiassa suurimmalle osalle lienee paras vaihtoehto samainen kultainen keskitie. Äärimmäisyyksillä pääsee lähinnä iltapäivälehtien lööppeihin. Sitä paitsi esineet tuovat iloa, kun niihin ei huku. Rahalla ei kuitenkaan saa ostettua itseään onnelliseksi, ainakaan pysyvästi.
Käyn itse kaikki tavarani läpi vähintään kerran vuodessa ja karsin epäolennaisen pois. Mieli on kevyt, kun ei ole epämääräistä roinaa laatikkokaupalla jossain varaston perällä.
Avaa tili Nordnetiin ilmaiseksi tästä*
Laita blogi tilaukseen alta, niin et koskaan missaa yhtään postausta!
Pyrin tässä blogissa jakamaan hyödyllistä tietoa säästämiseen, sijoittamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen sekä auttamaan myös sinua saavuttamaan unelmasi. Julkaisen uuden kirjoituksen yleensä aina sunnuntaisin. Laita blogini seurantaan, jotta et jää mistään paitsi!