Top 5 Pahimmat sijoitusmokani

man in blue and brown plaid dress shirt touching his hair

Lähes jokainen on varmasti jotain mokia tehnyt sijoitusurallaan. Silti useimmiten tuodaan esiin pelkät onnistumiset. Virheet ovat kuitenkin aina oppimisen paikkoja ja ne kannattaa käyttää hyödyksi. Sivu sisältää mainoslinkkejä*.

1. Pankin omaan yhdistelmärahastoon sijoittaminen

Aloitin sijoitusurani vuonna 2013 sijoittamalla oman pankkini yhdistelmärahastoon, jossa varat oli jaettu puoliksi osakemarkkinalle ja puoliksi lähinnä pitkiin korkopapereihin. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli virhe.

Ensinnäkin rahastossa kulut olivat peräti 2,5%. Summa voi vaikuttaa pieneltä, mutta käytännössä se nostaa kulujen vaikutuksen jopa satoihintuhansiin euroihin pitkässä juoksussa. Kyllä, luit oikein. Kulut nimittäin kertautuvat pitkässä juoksussa, kun kulujen sijaan tullut korko ja koronkorko (jne.) jäävät saamatta.

Vertailun vuoksi indeksirahastojen kulut ovat tyypillisesti alle 0,5%. Nordnetin pohjoismaisissa rahastoissa kuluja ei ole lainkaan.

Toiseksi yhdistelmärahastot tarjoavat varsinkin matalien korkojen aikana huonon tuoton ja korkean riskin vastuttamattoman yhdistelmän. Tämä johtuu siitä, että korkojen ollessa hyvin matalalla rahaston ”korkopuoli” ei voi edes potentiaalisesti tuottaa juuri mitään, jolleivat korot painu vielä lisää pakkaselle.

”Osakepuoli” puolestaan lähtee kulujensa vuoksi järkyttävältä takamatkalta indeksiin nähden. Tätä takamatkaa salkunhoitaja yrittää aktiivisella kaupankäynnillä kuroa umpeen epäonnistuen tilastojen valossa siinä lähes varmasti. Kaiken huipuksi suuri osa aktiivisista rahastoista vieläpä piiloindeksoi eli ne ovat oikeasti vain helvetin kalliita indeksirahastoja.

Yhdistelmärahastoja ei voikaan pääsääntöisesti suositella edes pahimmalle vihamiehelleen.

Aiheesta lisää Indeksisijoittajan käsikirjassa.

2. Rahastojen jatkuva vaihtaminen

Siirryin sijoittamaan Seligsonin matalakuluisiin indeksirahastoihin vuonna 2014 luettuani Marko Erolan loistavan kirjan Paras sijoitus (Talentum, 2009).

Kuitenkin suunnilleen ensimmäisen vuoden ajan salkku oli tappiolla, mitä aloittelevan sijoittajan pää ei tahtonut kestää. Niinpä vaihtelin rahastoja ja salkun allokaatiota jatkuvasti. Nostin esimerkiksi parhaiten tuottaneiden rahastojen suhteellista osuutta sijoitussalkussa.

Tällainen niin sanottu mikromanagerointi on pidemmän päälle tuhoisaa salkun tuotoille, sillä siitä usein syntyy kuluja. Samalla tulee herkästi ostaneeksi voimakkaasti nousseiden, kalliiden rahastojen osuuksia ja jättää edulliset ostamatta. Mennyt tuotto ei ole tae tulevasta, vaan usein juuri päinvastoin: kovat tuotot menneisyydessä laskevat tulevaisuuden tuotto-odotusta.

3. Voittajaosakkeiden etsiminen osta-suositusten, osinkotuoton ja yksittäisten tunnuslukujen perusteella

Tein ensimmäiset suorat osakesijoitukseni pian sen jälkeen, kun olin kesäkuussa 2014 avannut asiakkuuden Nordnetiin. Nälkä ja tiedonjano nimittäin kasvoivat niin sanotusti syödessä.

Käytin varsinkin alussa tuntikaupalla aikaa siihen, että yritin löytää uusia kiinnostavia sijoituskohteita niin lukemalla blogeja, sijoitusfoorumeita kuin analyytikoiden suosituksiakin. Samaan aikaan ahmin sijoituskirjallisuutta ja tutustuin yhä uusiin tapoihin sijoittaa ja seuloa osakkeita.

Poukkoilinkin strategiasta toiseen. Olin milloin osinkosijoittaja, milloin arvosijoittaja, milloin etsin kasvuyhtiöitä… Ostopäätöksen tekoon saattoi riittää ihan jo yhdenkin luotettavana pitämäni sijoittajan näkemys (peesailu) tai pelkkä korkea osinkotuottoprosentti.

Samaan aikaan minulla ei edelleenkään vatsa kestänyt katsoa suuria pudotuksia salkussa, vaan päädyin myymään useita yhtiöitä hetken mielijohteesta – ja tappiolla.

Jälkikäteen ajateltuna nämä olivat hyviä oppirahoja, sillä nykyään punainen väri salkussa ei enää hetkauta yhtään. Samalla opin, että varsinkin kasvuyhtiöissä heilunta on todella kovaa ja se joka leikkiin ryhtyy, sen on myös se kestettävä.

Sijoittajat kestävät tutkitusti huonosti tappioita (edes hetkellisiä). Tämän ilmiön vaikutusta omiin sijoituksiin ja suunnitelmassa pysymiseen moni aliarvioi varsinkin alussa.

4. Liian pienillä summilla ostaminen

Eräs aloittelevien sijoittajien klassinen virhe on, että on niin suuri palo päästä jonkun yhtiön kelkkaan mukaan, ettei malta kerätä ensin riittävän suurta pottia sijoituksen tekemiseen. Tällöin kulut nousevat suhteellisesti todella suuriksi. Itsekin tein esimerkiksi 100 euron osakeostoja siten, että siitä menivät 7-9 euron kulut.

Tällä tavalla takamatka indeksiin nähden kasvaa jo todella suureksi, puhumattakaan siitä, että vaihtaa välillä yhtiöitä maksaen jälleen välissä kahdesti kulut.

Nykyään markkinoilla toki on monia näennäisesti kuluttomia osakevälittäjiä, joiden ansaintalogiikka yleensä perustuu osto- ja myyntihintojen väliseen välistävetoon (kaupat toteutetaan alhaisempaan kurssiin) sekä sijoittajan osakkeiden edelleenlainaamiseen. Ilmaisia lounaita ei ole tässäkään.

5. Treidaaminen

Treidaaminen ei ole helppoa. Noin 80% treidaa tappiolla vuosittain. Keskimäärin turskaa tulee -36,3% vuodessa eli todella paljon. Kolme neljästä treidaajasta lopettaakin harrastuksen kahden vuoden sisällä aloittamisesta. Niin lopetin minäkin.

Treidaamisessa (kuten osakepoiminnassa yleensä) on vielä se ikään kuin viheliäinen ominaisuus, että useamman vuodenkaan menestys ei välttämättä ole osoitus oman strategian toimivuudesta, vaan se voi mennä niin sanotun satunnaisvaihtelun piiriin. Näin ollen toisaalta vaaditaan ”sokeaa uskoa” oman strategian toimivuuteen, mutta toisaalta myös kykyä tunnistaa virheet sekä uudistua tarvittaessa. Tämä on perin haastava yhtälö.

Itse en kovin suurilla summilla lähtenyt pelaamaan, mutta yritin ostella hypeosakkeita ja kryptoja sekä vaihtaa niitä toisiin. Aika pian luovuin ajatuksesta ja totesin, että ei minusta ole treidaajaksi. Huomasin nimittäin, että minulla ei riitä aika eikä kiinnostus seurata markkinaa herkeämättä koko ajan.

Johtopäätökset

Osakemarkkina on maailman kilpailluin areena, jossa yli 90% kaupasta käydään täysipäiväisten (ja täysipäisten eli fiksujen) ammattilaisten toimesta. Huomattavan suuri osa kaupasta myös käydään algoritmien toimesta. On siis turha kuvitella, että indeksin voi voittaa pitkässä juoksussa kovin hätäisellä ja pintapuolisella analyysillä.

Täydellisen tehokas osakemarkkina ei missään nimessä ole, mutta matalalla roikkuvia omenoita jahtaavat kaikki. Jos jokin strategia tuo huomattavaa ylituottoa indeksiin nähden, niin hyvin pian apajilla ovat muutkin. Siten pysyvän menestysstrategian luominen on vaikeaa.

Olen aina ollut varsin maltillinen sijoittaja. Niinpä edellä luetelluista virheistä maksamani oppirahat eivät ole kohonneen valtavan suuriksi. Puhutaan varmaan muutamasta tonnista, joka on mennyt hukkaan. Rahaa se on silti sekin.

Tämä on kuitenkin ollut tärkeä oppimispolku. Olen kulkenut ikään kuin täyden ympyrän indeksisijoittajasta takaisin (melko puhtaaksi) sellaiseksi. Kasvanut tietomäärä on vahvistanut ajatusta siitä, että indeksisijoittaminen on paras vaihtoehto 95% sijoittajista – niin minullekin.

Tämä johtuu sen realiteetin toteamisesta, että minulla ei ole aikaa tehdä osakeanalyysiä esimerkiksi 8 tuntia päivässä, kuten ammattilaisilla on. Passiivinen osakeindeksisijoittaminen tarjoaa erinomaisen panos-tuotto -suhteen, kun vaan malttaa pysyä omassa sijoitussuunnitelmassa.

Lue seuraavaksi: 10 parasta syytä sijoittaa indeksirahastoihin

Millaisia virheitä sinä olet tehnyt? Kommentoi alle! Laita myös blogi tilaukseen, niin et koskaan missaa yhtään postausta!

Pyrin tässä blogissa jakamaan hyödyllistä tietoa säästämiseen, sijoittamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen sekä auttamaan myös sinua saavuttamaan unelmasi. Julkaisen uuden kirjoituksen aina sunnuntaisin. Laita blogini seurantaan, jotta et jää mistään paitsi!

Tervetuloa mukaan miljoonajahtiin!

Jaa tämä artikkeli sosiaalisessa mediassa:

Mitä mieltä olet? Kommentoi, niin jutellaan lisää!