Vieraskynä: Kryptovaluutat – neutraalia teknologiaa vai ideologiaa? (Kryptovaluutat, osa 1.)

Kryptovaluuttojen suuresta huomiosta ja niihin kohdistuneesta lisääntyneestä kiinnostuksesta huolimatta vähemmän keskusteltu osa-alue on niiden yhteydet erilaisiin ideologioihin. Onko esimerkiksi bitcoin pelkkä teknologinen ratkaisu? Vai onko sen taustalla jopa ihan sitä normaalia politiikkaa? Mihin päin kallellaan nämä oletukset ovat? Sivu sisältää mainoslinkkejä.*

Aluksi

Seuraava kirjoitus perustuu pääosin David Golumbian kirjaan The Politics of Bitcoin: Software as Right-Wing Extremism. Lienee paikallaan todeta, että ainakin otsikko on kenties liian raflaava. Tuskin kaikki tai suurikaan osa bitcoinin käyttäjistä saatika muusta kryptoväestä on extremistejä. Myös osa kryptovaluuttojen ideologisemmista kannattajista kallistuu poliittiseen vasemmistoon. Tästä syystä aihe onkin varsin mielenkiintoinen.

Otsikosta huolimatta kirjassa on varsin hyvin kartoitettu erityisesti bitcoinin yhtymäkohtia oikeistolaiseen ideologiaan, libertarismiin sekä joissain tapauksissa jopa salaliittoteorioihin.

Tämä kirjoitus aloittaa kryptovaluuttoja koskevan sarjan, jonka osat julkaistaan noin kuukauden välein. Kirjoitussarjassa tarkastellaan kryptovaluuttoja ja niihin liittyviä ilmiöitä kriittisin lasein. Tämän kirjoituksen tarkoitus on puhkoa reikiä yhteen erityisesti bitcoiniin liitettyyn uskomukseen. Nimittäin siihen, että se olisi vain neutraali teknologinen ratkaisu ongelmiin.

Lue myös edellinen kirjoitus aiheesta: Onko bitcoin kupla?

Yleiskuva

Epäilykset bitcoinin yhteyksistä erilaisiin ideologioihin alkoivat nousta jo siksi, että sen suosion myötä konkreettiset ideat ja teoriat, joita oli toistettu sellaisinaan pitkälti poliittisessa oikeistossa sekä sen laidoilla, alkoivat esiintyä yhä enemmän bitcoinin yhteydessä. Ideat, joita kerrottiin esimerkiksi sellaisissa liikkeissä kuin John Birch Society, The Militia Movement sekä tietenkin klassinen amerikkalainen Teekutsuliike (The Tea Party).

Myös yksittäiset oikeistossa olevat toimijat alkoivat yhä enemmän puhua bitcoinin puolesta. Tästä esimerkkinä alt-rightiin liitetty Alex Jones, joka ylläpitää Infowars -verkkosivua. Viestiä alkoivat tukea myös oikeistoon liitetyt mediayhtiöt, kuten Fox News.

Kryptojen, kuten bitcoinin taustalla olevaa ideologiaa on myös alettu kutsua kyberlibertarismiksi (cyberlibertarianism). Keskiössä on ajatus siitä, että valtioiden ei tulisi säännellä verkkoa ja siellä tapahtuvaa toimintaa.

Viittaan tähän radikaalimpaan ajatteluun jäljempänä käsitteellä kryptofanatismi. On varmaankin todennäköistä, ettei monikaan kryptoihminen toista näitä kaikkia ajatuksia sellaisenaan, joita kirjoituksessa esitellään. Sen sijaan johonkin tai useampaan niistä saattaa hyvinkin törmätä, mikäli seuraa kryptokeskusteluja tai kryptoinfluenssereiden toimintaa.

Itse asiassa jopa kryptopiireissä tunnistetaan tämä tietty porukka, jota kirjoituksessa käsitellään. Heitä on kutsuttu esimerkiksi ”bitcoin maximalisteiksi”.

Tämän ohella myös kuupojiksi (moonboy) kutsutuilla henkilöillä voi olla varsin epärealistisia käsityksiä kryptovaluutoista, mutta heitä useimmiten ajaa lähinnä halu tehdä nopeita voittoja. Kuupoika voi itse olla uskomatta kryptofanatistisiin ideoihin, mutta hän saattaa silti levittää niitä. Tavoitteenaan luonnollisesti saada muita mukaan erilaisiin sijoituskupliin.

Myös tosiuskovaisen (true believer) käsitettä on käytetty kuvaamaan kryptofanaatikkoja, joiden puheet keskittyvät esimerkiksi luottamuksen ja korruption ympärille kryptovaluuttojen teknologisen puolen tai kryptoilla treidaamisen sijaan. Tätä termiä käyttivät tutkijat, jotka analysoivat Reddit -foorumilla käytyjä kryptokeskusteluja.

Kryptofanatismin keskeisiä avainsanoja ovat luottamuksen ja korruption lisäksi vapaus, joka tässä filosofiassa tulee tämän uuden teknologian käyttöönoton myötä. Vapauden käsitteen myötä tulee sisäistetyksi myös idea siitä, että kaikki mikä pyrkii tämän teknologian tai verkonkäytön sääntelyyn ja kontrolliin on oltava vapaudenvastaista. Lyhytkin pohdinta toki osoittaa, että kyse on täysin mielivaltaisesta vapauden ja sen vastaisuuden määrittelyistä. Suurin osa esimerkiksi ymmärtää, että ainakin jonkinlaista valtioiden kontrollia ja valvontaa puoltavat esimerkiksi terrorismin ja lapsipornografian ja muun rikollisuuden leviämisen ehkäisy ja niihin puuttuminen.

Valtioiden tyrannia on keskeinen avainsana kryptofanaatikkojen piireissä. Tässä sana otetaan usein pois kontekstistaan, jonka jälkeen kuulostaakin vain loogiselta ja neutraalilta vastustaa esimerkiksi julkista terveydenhuoltoa.

Vapaus vaikuttaa varsin usein tarkoittavan nimenomaan vapautta sääntelystä ja ajatus siitä, miten valtiot ovat perusluonteeltaan sortavia toistuu varsin usein. Mikä tahansa valtio on lähtökohtaisesti paha ja olemassa vain eliminoidakseen ihmisten vapautta. Ei siis vain jokin yksittäinen väärin toimiva tai korruptoitunut valtio.

Se, miksi tämä on ideologia, eikä yksinkertainen fakta, johtuu muun muassa yhdestä tosiasiasta. Nimittäin suurimmassa osassa poliittista filosofiaa valtioilla on merkittävä rooli myös ihmisten vapauksien edistäjänä.

Joku voi olla sitä mieltä, että verotus on varkautta ja se häiritsee hänen vapauksiaan. Jonkun vaatimattomammista olosuhteista ilmaisen koulutuksen, opintotuen ja valtion takaamaan opintolainan ansiosta vanhempiaan paremmille tuloille ja elämään ponnistaneen yksilön mielestä veroilla voitaneen tuottaa myös vapautta.

Bitcoin-kriitikko David Gerard täsmentää varsin osuvasti tätä listaa. ”Vapaus” tarkoittaa kryptojargonissa käytännössä vain vapautta yhteiskunnan kontrollista, tyrannia vain valtioiden vallankäyttöä ja ”avoin yhteiskunta” vapaita markkinoita ilman sääntelyä.

Kryptofanatismin taustalla oleva käsitys valtiosta mukailee nimenomaan hyvin oikeistolaista yhteiskunta- ja talousfilosofiaa. Näistä esimerkkinä vaikkapa Cato-Instituutin perustaja Murray Rothbardin, David Friedmanin sekä suurimmalle osalle tutumpien poliitikkojen ja valtiojohtajien Margaret Thatcherin sekä Ronald Reaganin ajatukset. Reaganin yksi kuuluisimmista lausahduksista olikin ”valtio ei ole ratkaisu, se on ongelma”.

Valtioiden vallankäyttöä rajoitetaan ainakin terveissä demokratioissa, joissa vallankäyttäjät ovat tilivelvollisia äänestäjilleen. Tällaista tilivelvollisuuttahan ei markkinoilla ole, saatika isoilla teknologiayrityksillä. Esimerkiksi Elon Musk lukeutunee monilta osin kryptofanaatikoksi vaikka hän ei varmasti itseään tituleeraa sellaiseksi. Jos halutaan leikkiä dystopiamielikuvilla, niin äänestäjille tilivelvolliset modernit demokratiat kuulostavat huomattavasti mukavemmilta vaihtoehdoilta kuin Twitterissä trollaileva miljardööri, jonka oma sananvapauskäsitys on vielä Twitteriäkin huonompi.

Usein toistuva käsitys kryptofanaatikkojen parissa on odotus maailman talousjärjestelmän romahtamisesta, joka on jatkuvasti ikään kuin tuolla nurkan takana. Tällaista ei luonnollisesti tule tapahtumaan. Tämä voidaan taas kiertää kertomalla, miten se tapahtuu kyllä aivan kohta. Jostain kumman syystä esimerkiksi 1970-luvulla öljykriisin kontekstissa nähtiin ympäri maailmaa esimerkiksi melko korkeita inflaatiolukuja, mutta niin se maailma vain jatkoi radallaan.

Talousjärjestelmä ei ole myöskään romahtanut talouskriisien yhteydessä vaan johtanut erilaisiin korjauksiin tai ainakin korjausyrityksiin. Näiden korjausyritysten käsittely ja järkevyys on tämän kirjoituksen ulkopuolella.

Edellä kuvattu vapauden ja vapaudenvastaisuuden käsitteiden ja retoriikan käyttö lienee yksi syy sille, miksi kryptot onnistuvat houkuttelemaan väkeä myös muilta politiikan laidoilta. Sillä jokainen ihminen haluaa varmasti edistää mielestään vapautta. Kuka ei olisi vapauden kannalla? Entä kukapa ei vastustaisi vapaudenvastaisuutta? Ja kuka ihme nyt kannattaisi tyranniaa?

Bitcoin Standard – keisarilla ei ole vaatteita

Erityisesti Bitcoinin raamattuna pidetään suhteellisen tuoretta Saifedean Ammousin kirjaa The Bitcoin Standard: The Decentralized Alternative to Central Banking (2018). Bitcoinin teknologisen puolen hän kuvaakin varsin asiantuntevasti. Sen sijaan kirjan heikoin kohta on sen tukeutuminen vääristelyyn ja valikoituun historiaan. Se on täynnä lähinnä mielipiteitä ja jopa trollaamista, jonka hän kehystää vakavaksi historialliseksi tutkimukseksi.

Ammous esimerkiksi väittää nykyaikaiseen ”fiat-rahajärjestelmään” perustuvan maailman selittävän esimerkiksi sen, että vuosisatoja sitten viihteessä oli sellaisia suuria nimiä kuin Bach ja nykyään lähinnä Miley Cyruksen twerkkausta. Lisäksi hän selittää mm. antiikin Rooman hajoamisen lähinnä sillä, mitä rahaa siellä käytettiin ja väittää, että ensimmäinen maailmansota olisi voitu ratkaista hetkessä, mikäli talousjärjestelmä olisi perustunut kultakannalle. Tällä ei pääsisi läpi edes suomalaista historian ylioppilaskoetta. Nämä olivat vain yksittäisiä esimerkkejä.

Ekonomisti Frances Coppola teki varsin kattavan analyysin kirjan historiallisista epätarkkuuksista.  Kirjaa ei ole myöskään kryptopiireissä otettu automaattisesti vastaan taputuksin. Eräs Coingeek – sivuston arvostelu totesikin, että kirjan helppo luettavuus lienee syy sen suosiolle. Sen sijaan se ei kuvaa esimerkiksi sitä, miten raha todellisuudessa syntyi ja kehittyi.

Mitkä ovatkaan kirjan vahvuudet, sillä valikoituun ja vääristeltyyn historiaan tukeutuminen missä tahansa asiassa laukaisee hälytyskellot kriittisellä ihmisellä. Ammous liittyy niiden monien nykyaikaa kritisoivien filosofien joukkoon niin oikealta kuin vasemmalta, jotka kertovat meille, kuinka läpimätä, laiska ja saamaton nykyaikainen maailma on. Ja miten ennen oli paremmin.

Näillä ei luonnollisesti ole perää todellisuudessa. Ihmiset voivat nykyään paremmin kuin koskaan ja elintaso on myös pääasiallisesti kohentunut. On vaikea käsittää, mistä nämä valistuksenvastaiset hahmot hankkivat faktansa, joiden mukaan alati menee vain huonommin.

Kryptofanatismissa viitataankin usein ”fiat-rahaan” sekä ihannoidaan kullan kaltaisia omaisuuseriä. ”Fiat-raha” yhdistetään moderniin keskuspankkijärjestelmään, jonka nähdään juuri tuhoavan arvoa mm. inflaation avulla. Siinä missä ”fiat-raha” perustuu tarinassa vain pelkkään uskoon, on niin sanotusti paremmilla rahoilla, kuten bitcoinilla todellista arvoa.

Jako fiat-rahaan sekä niin sanottuun parempaan rahaan on välttämätöntä, jotta kryptofanaatikot voivat yrittää kiertää sen tosiasian, että heidän omat lukuisat tokeninsa saavat arvonsa siitä, että jotkut toiset uskovat niillä olevan arvoa. Näissä piireissä ei ole sisäistetty niin kutsuttua greater fool -teoriaa.

Lisäksi jalometallien historia esitetään usein väärin. Ne eivät ole olleet historiallisesti mitenkään keinotteluista, spekulaatiosta tai valtioiden sääntelystä vapaita. Klassinen esimerkki tästä löytyy 1970-luvun lopulta. Veljekset Nelson Hunt, William Hunt ja Lamar Hunt alkoivat hamstrata hopeaa, joka johti spekulatiiviseen hopean hinnan nousuun ja kuplaan. Kupla siirtyi hopean myötä myös epäsuorasti kultaan. Nousua seuraa luonnollisesti romahdus. Lopulta valtio joutui puuttumaan asiaan. Tapahtumaa on alettu kutsua myöhemmin hopeatorstaiksi.

Kryptofanaatikkojen kiinnostus kultaan selittyy uskolla niukkuuden voimaan. Kulta on niukkaa, joka nostaa sen arvoa. Tästä sitten yleistetään, että sama pätee esimerkiksi bitcoiniin. Tässä kuitenkin mennään jo heti metsään. Kaikki niukka maailmassa ei nimittäin ole arvokasta. Siihen niukkaan asiaan täytyy liittyä myös kysyntää. Tässä kohdin on otettu taloustieteestä niukkuuden sinänsä oikea havainto ja väännetty se muotoon, joka tukee yleensä sijoitusinstrumentin hypetystä, jossa on omat rahat pelissä.

Kryptofanatismin yhteenliittymät poliittiseen oikeistoon tulevat erityisen hyvin ilmeisiksi muutamaan tarkemman aihealueen kautta, joihin sillä on paljon sanottavaa. Näitä ovat erityisesti keskuspankit sekä inflaatio.

Keskuspankit

John Birch Society oli jo vuosikymmeniä sitten yksi keskeinen toimija, joka oli äärimmäisen huolestunut kommunismin leviämisestä Yhdysvalloissa. Ne, jotka ovat tutustuneet esimerkiksi mccartyismiin tai ”punakauhun” aikaan Yhdysvalloissa muistanevat, miten noihin aikoihin oli meneillään käytännössä yksi Yhdysvaltojen suurimmista joukkohysterioista sekä valvontakamppanjoista.

Siinä missä yksittäisiä rikollisia saatiin toki kiinni, niin samalla tuhansia ihmisiä vainottiin, ja he menettivät työpaikkansa. Elokuva- ja viihdeteollisuutta kytättiin ja valvottiin kommunismin pelossa. Kyse oli sen ajan amerikkalaisesta cancel-kulttuurista.

John Birch Societylle tätä uhkaa edusti konkreettisemmin jokin, mitä kutsuttiin nimellä ”The Insiders”. Tällä käytännössä viitattiin jonkinlaiseen yhteiskunnan eliittiin, joka tavoitteli humanismin varjolla epäilyttäviä päämääriä. Tämän ryhmän keskeisen työkalun väitettiin olevan esimerkiksi progressiivinen lainsäädäntö, kuten erilaiset medicaren tyyppiset järjestelyt.

Myöhemmin pahiksen rooliin tulivat myös keskuspankit. Keskuspankkeihin kohdistuvista salaliittoteorioista eksplisiittisin lienee Eustace Mullinsin kirja The Secrets of the Federal Reserve (1952). Mullinsin näkemyksissä toistuivat tutut myöhemminkin esitetyt ideat. Kultakannan lakkauttaminen oli tietoinen päätös, jolla köyhdyttää tavallista kansaa. Mullinsin mukaan tämän pääarkkitehti oli Rothchildin suku.

Mullins myös ajoi tällä rasismia ja juutalaisvastaisuutta, koska Rothchildit olivat juutalaistaustainen suku. Yhdysvaltojen keskuspankista eli Fedistä tuli lähes synonyymi juutalaisten salaliitoille ja illuminatille.  Kryptofanaatikot toistavat väitteitä keskuspankeista nykyään usein varsin tietämättöminä ideoiden alkuperästä. 

Työkalu, jolla nämä pankkiirit ovat väitetysti tuhomassa talousjärjestelmää kutsutaan usein rahan painamiseksi. Rahan painaminen johtaa tässä tarinassa inflaatioon, joka tuhoaa arvoa.

”Rahan painamisessa” (Quantitative Easing, QE) ei todellisuudessa siirry rahaa kenenkään yksityisihmisen tilille, kuten nimestä voisi päätellä. Sen sijaan siinä keskuspankit ostavat yksityisten pankkien arvopapereita. Tämän tarkoitus on pitää yllä pankkien lainanantamista, jotta ihmiset saavat vaikkapa asuntolainansa tai yritykset pystyvät tekemään investointeja. Esimerkiksi koko 2010-luvun inflaatio oli Yhdysvalloissa varsin pienissä lukemissa mittavasta QE:stä huolimatta.

Inflaatio

Yksi tärkeä työkalu, jota tämä eliitti käyttää pyrkimyksissään, on siis väitetysti inflaatio. John Birch Society muotoilikin pamfletissaan vuonna 2009, miten inflaatio on piilotettua verotusta.

Tämä näkemys on lähtenyt leviämään kryptopiireissä varsin laajalti. Siinä missä inflaatio määritellään valtavirtataloustieteessä yleiseksi hintojen nousuksi ja rahan ostovoiman laskuksi, otetaan kryptofanatismissa lähtökohdaksi inflaation johtuminen kierrossa olevan rahan määrän noususta. Siitäkin huolimatta, että inflaatiota usein tapahtuu ilman tällaista.

Valtavirtataloustiede sen sijaan näkee maltillisen inflaation jopa tavoiteltavana asiana. Tämä johtuu siitä, että sen nähdään kannustavan tuotantoon, koska talouden kasvaessa tavaroiden ja palveluiden kysyntä lisääntyy. Tästä johtuen tuottajat nostavat hintoja, jotta voivat tuottaa lisää asioita, joita kuluttajat ja muut yritykset haluavat. Palkansaajat hyötyvät tästä, koska talouskasvu lisää työvoiman kysyntää ja parantaa työntekijöiden neuvotteluvoimaa palkoistaan. Tämän johdosta palkoilla on yleensä taipumusta nousta. Kyse on kuitenkin maltillisesta inflaatiosta, se voi myös nousta tietenkin liian suureksi.

Kryptofanatismissa sen sijaan tavataan korostaa toisinaan deflaatiota, joka tarkoittaa hintojen laskua. Tämä kuvastaa jälleen sen sitoutumista oikeistolaiseen talousfilosofiaan. Deflaatiota ei valtavirrassa pidetä tavoiteltavana asiana, koska se tuo niin ikään riskejä. Mikäli hinnat laskevat, ei kenenkään ole järkeä kuluttaa mitään nyt, sillä tulevaisuudessa samalla rahalla saa enemmän kuin aikaisemmin. Kun kysyntää ei ole kuluttajien lykätessä kulutusta, riski tuottajien tappioille kasvaa, joten ne joutuvat esimerkiksi irtisanomaan työntekijöitä aiheuttaen työttömyyttä.

Usein kryptopiireissä tehdään myös erikoisia vertailuja liittyen inflaatioon sekä hintoihin. Tästä kenties suosituin on verrata nimellisiä rahan arvoja tänään vaikkapa 100 vuoden takaiseen tilanteeseen. ”Ennen yhdellä dollarilla sai näin paljon ja nykyään enää tämän verran”. Tämä menee kuitenkin pieleen jo siinä, ettei vertailussa oteta huomioon esimerkiksi ajanjaksojen eroja palkkatasossa, hintatasossa tai vaikkapa tuloja, jotka ovat tulleet sijoittamisesta pääomamarkkinoille.

Tämä tosin ei rajoitu vain kryptofanatismiin. Erityisesti bensan hinnan ollessa historiallisen korkealla tasolla, näemme yhä enemmän keltaisen lehdistön klikkiuutisia, joissa kerrotaan esimerkiksi, miten Suomessa on maailman kallein bensa. Vertailut tehdään usein nimellishinnoin, suhteuttamatta sitä kunkin maan yleiseen hinta- ja palkkatasoon. Kyseessä on bensapopulismi.

Myös keskeisempi tapa mitata elintason eroja entisen ja nykyisen välillä on kysyä, paljonko nykyään pitää tehdä töitä saadakseen saman verran tuotteita verrattuna aikaisempaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat teki vuonna 2016 vertailua ja kuvasi esimerkkejä eräillä tuotteilla. Kun vuonna 1995 keskiverron suomalaisen piti tehdä noin 51 tuntia töitä saadakseen kuvaputkitelevision, nykyään töitä täytyy tehdä noin 25 tuntia.

Lisäksi tänä päivänä kauppaan astellessa kyseinen kuvaputkitelevisio on vaihtunut Samsungin huomattavasti laadukkaampaan tuotteeseen. Kryptofanaatikot varmaankin haluaisivat palata takaisin aikaan, jolloin he joutuivat tekemään enemmän töitä saadakseen saman verran asioita.

Esimerkit olivat toki hesarin jutussa yksinkertaistuksia, mutta osoittivat pointin. Uutisointi tapahtui kyseisenä vuonna tuoreen tutkimuksen kontekstissa, jossa suomalaisten ostovoiman todettiin nousseen 40 % vuoden 1995 jälkeen. Tästä kiitos kuului erityisesti globalisaatiolle, jonka voittajia Suomi kiistatta on ollut.

Kun kryptofanaatikko sanoo, että meiltä varastetaan rahaa, niin huonohan tuollainen varas on, jos uhri saa koko ajan vain enemmän ja helpommalla. 

Tällä hetkellä meneillään oleva inflaatio on toki ongelmallinen ja liian suuri. Palkankorotuksetkaan eivät meinaa pysyä hintojen nousun perässä. Mutta nyt elämmekin poikkeuksellisia aikoja. Se ei kuitenkaan johdu merkittävästi tai välttämättä ollenkaan keskuspankeista tai ”rahan painamisesta”.

Yleisten hintojen nousu tällä hetkellä johtuu keskeisesti energian kallistumisesta. Koronapandemian aikana rajoitustoimet ympäri maailmaa johtivat energian kysynnän laskemiseen. Tämän johdosta tuottajat ajoivat alas tuotantoaan. Kun rajoitustoimia alettiin purkaa, ylitti energian kysyntä sen tarjonnan, jonka johdosta hinnat lähtivät nousuun. Hinnat nousevat, mikäli kysyntä on suurempaa kuin tarjonta.

Toinen tekijä on koronapandemian vaikutukset palveluiden kysyntään. Rajoitustoimet vähensivät palveluiden käyttöä, jolloin ihmisillä jäi enemmän rahaa kuluttaa tavaroita, joka on aiheuttanut tarjontashokin. Tästä syystä myös raaka-aineiden hinnat ovat alkaneet nousta. Esimerkiksi ihmisten käyttäessä enemmän rahaa elektroniikkaan, lisäsi se puolijohteiden kysyntää, joita on vaikea saada ulkomailta. Hinnat siis nousevat.

Lisäksi ihmisille patoutunut kulutustarve luonnollisesti purkautuu rajoitusten hellittäessä lisäten tavaroiden ja palveluiden kysyntää yleisesti. Hintoihin kohdistuu nousupaineita.

Näiden lisäksi Venäjää vastaan kohdistetut talouspakotteet ovat nostaneet energian hintaa.

Maissin, vehnän, rapsi- ja auringonkukkaöljyn sekä jauhojen tuonnin väheneminen Ukrainasta tuottanee painetta hinnoille myös Euroopassa.

Yksittäisten tuotteiden hintojen nousun taustalla voi olla myös muita yksittäisiä tekijöitä. Esimerkiksi kahvin hintaan on vaikuttanut se, että Brasiliassa on ollut luonnonilmiöitä ja katastrofeja. Tämän johdosta sadot ovat jääneet heikommiksi. Hinnat nousevat. Näin toimii markkinatalous.

Kun inflaatio onkin nyt sujahtanut verrattain korkeisiin lukemiin lähes kaikkialla maailmassa, kryptofanaatikot mielellään kertovat miten se johtuu ensisijaisesti keskuspankeista ja rahan painamisesta.

Edellä kuvattujen tekijöiden lisäksi voi tietenkin olla, että ”kierrossa” olevalla rahamäärälläkin on vaikutusta. Faktantarkistussivusto Factcheck.org teki selvityksen kesäkuun 2022 lopulla amerikkalaisesta inflaatiosta, joka tunnisti taustalla lukuisia tekijöitä. Selvitys totesi varsin yksiselitteisesti, että väitteet talouden stimulaatiosta inflaation pääasiallisena syynä on väärä.

Joskus saatetaan puhua jopa hyperinflaatiosta, joka on väitetysti väistämätöntä seurausta ”rahan painamisesta”.  Hyperinflaatio on kuitenkin kryptofanaatikosta riippuen mikä tahansa inflaatioluku nollan yläpuolella. Todellisuudessa esimerkiksi tällä hetkellä nähtävät inflaatioluvut tai edes 1970-luvun lukemat eivät täytä hyperinflaation määritelmää.

Kryptofanaatikkojen anti-elitismi ja asiantuntijuuden määrittelyt

Keskuspankkiteoriat ja inflaation yksipuolinen tulkinta varastamisena ja lähtökohtaisesti negatiivisena asiana myös selittää, miksi populismi kytkeytyy vahvasti kryptofanatismiin. Populismin yksi keskeinen ominaisuus onkin sen pakonomainen tarve jakaa väestö juuri tavalliseen kansaan (the people) sekä eliittiin. Kansaa ovat kaikki muut paitsi keskuspankkiirit ja muu eliitti.

Tästä syystä myös monet kryptokriittiset taloustieteilijät ja rahoituksen asiantuntijat eivät ole päteviä tarinan mukaan kommentoimaan esimerkiksi bitcoinia. Sen sijaan pelkkä teknologinen osaaminen ilman ymmärrystä taloudesta tai yhteiskunnasta riittää saamaan kryptovaluutta-asiantuntijan tittelin.

Tämä on tietenkin itsevalikoitua asiantuntijuuden määrittelyä, joka ruokkii erityisesti anti-elitismiä, joka taasen ylläpitää populismia.

Yhteenveto

Golumbian mukaan poliittiset ja ideologiset sitoumukset ilmenevät kryptofanatismin parissa siis neljällä keskeisellä tavalla.

1. Keskuspankit varastavat rahaa tavalliselta kansalta ja antavat sitä eliitille.

2. Inflaatiotulkinta, jossa se on pääosin tai jopa täysin rahallinen ilmiö, eikä sen sijaan selity esimerkiksi ulkoisilla sokeilla tai reaalimaailman asioilla.

3. Käsitys siitä, että tietotekninen osaaminen on parempaa kuin mikään muu osaaminen. Heiltä itseltään ei kuitenkaan tarvitse löytyä mitään muuta osaamista kuin kiinnostus kryptovaluuttoihin.

4. Valtio on lähtökohtaisesti paha ja mätä. Mikä on luonnollisesti varsin yksipuolinen ja selkeän poliittinen sitoumus eikä vastaa moderneissa hyvinvointiyhteiskunnissa monenkaan ihmisen arkikokemuksia.

Lopuksi

Kryptovaluuttojen, kuten bitcoinin, fanaattisempaan filosofiaan kuuluu uskomus siitä, miten kryptovaluutat ja niiden taustalla oleva teknologia tulee syrjäyttämään kansallisvaltiot sekä talousjärjestelmän. Sen sijaan todellisuudessa ne vähäisetkin kryptovaluuttojen käyttöönotot, joita maailmalla tapahtuu, eivät käytännössä vaikuta millään tavalla valtioihin saatika pankkijärjestelmään.

Ilmiön taustalta näyttää kuin näyttääkin löytyvän ihan sitä ideologiaa ja politiikkaa kuin lähes mistä tahansa muualtakin. Tästä johtuen kryptofanaatikkojen väitteisiin kannattaakin suhtautua skeptisesti, vaikka siellä varmasti hyviäkin juttuja löytyy.

Samaan aikaan täytyy muistaa, että aiheen parissa puuhastelee myös ihmisiä, joilla on hyvin vaihtelevia mielipiteitä sekä poliittisia sitoumuksia. Kaikki eivät ole kryptofanaatikkoja. Eikä suurikaan osa kryptoväestä todennäköisesti levitä kaikkia ideoita ja ajatuksia, joita on edellä kuvattu.

Kannattaa kuitenkin ottaa ainakin hurjimmat väitteet niin sanotusti suolahyppysellisen kera.

Vieraskynän kirjoitti: Ranta H

Laita blogi tilaukseen alta, niin et koskaan missaa yhtään postausta!

Pyrin tässä blogissa jakamaan hyödyllistä tietoa säästämiseen, sijoittamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen sekä auttamaan myös sinua saavuttamaan unelmasi. Julkaisen uuden kirjoituksen aina sunnuntaisin. Laita blogini seurantaan, jotta et jää mistään paitsi!

Tervetuloa mukaan miljoonajahtiin!

Jaa tämä artikkeli sosiaalisessa mediassa:

Mitä mieltä olet? Kommentoi, niin jutellaan lisää!